Pyöräilijäelämää 1.

Arkistojen helmiä menneiltä vuosilta, osa 1. (On pidettävä nämä tekstit tallessa)

Aamu on valkeamassa, kello lähestyy seitsemää. On aika nousta ylös ja tehdä rutiineja. Kolmekymmentä punnerrusta, vatsaa ja jalkakyykkyä?! Aamun nesteytyksen jälkeen aamu ei lähde käyntiin, jos ei saa nähtäväksi vuoden 1996 Paris-Roubaix kisan viimeisiä kilsoja. Nauha onkin jo hieman kulunut kyseisiltä kilsoilta. On aika kaataa myslit kulhoon ja samalla tarkistaa ajokenkien klossien kireys, sillä kaiken on oltava valmiina aamupäivän kuusituntiseen. Yöllä on satanut. Nyt ilma on hyvä; 3 celsiusta ja tihkusadetta, mutta iltapäiväksi on luvattu kylmenevää. Sadetakki imee mukavasti tihkua itseensä ja kastunut takamus ei enää häiritse, koska kylmyys tuntuu lähinnä rintakehässä ja sormissa. Lenkki aloitetaan tarkkaan harkitusti vastatuuleen, jotta voidaan lopuksi lasketella myötäisessä kotiin. Lenkin puolivälissä yksi porukastamme on hiljentynyt. Hän vaikuttaa poissaolevalta ja tulee meitä muita 10m perässä. Kohta hän saa kysytyksi: ”eiks tosta pääse suoremmin kotiinpäin, niinku?” Porukasta vastataan: ”Joo, mut aika ei tuu täyteen, jos lähetään sinne.” Näin kaikki jatkavat samaa reittiä kunnes ääni kysyy jälleen; ”onks kellää mitään syötävää?” Kaikki vastaa kuin yhteen ääneen: ”ei tänne oo tultu piknikille!” Kotiin on suorinta tietä 60km, aamulla puuronsa väliin jättänyt seuralaisemme on menettänyt toivonsa. ”Mä en pääse täältä koskaan himaan - venatkaa!” Syksy on jo pitkällä (marraskuu), mutta löytämämme omenat ovat hyviä. Puussa ei tosin ole enään lehtiä. ”Ehkä öiset pakkaset on pitäny nää näin hyvinä”, kuuluu porukasta. Sade yltyy, joten viimeiset 40 km on ajettava systeemiä. Systeemillä tarkoitetaan sellaista ajoa, missä ei puhuta eikä juoda. Systeemissä ajetaan aina täpöillä. Vaihdattaessa keulasta sivuun ei kannata hiljentää vähääkään, vaan antaa sen seuraavan kiskoa ittensä riekaleiks sun ohi. Hetken päästä taka jengi ajaa viidenkymmenen metrin välein ja keulalla tahkotaan paritempoa kolmen millin peesillä karkuun… Kotiin tullessa kannattaa jäädä roikkumaan television eteen vähintään pariksi-kolmeksi tunniksi, ennen kuin ajattelee suihkuun menoa. Parhaan palautumisen saa, kun sahaa multitabsin puoliks ja juo sen alas litrasella tuopilla Mummon mehua tai Maxi-Pepsiä. Suihkun jälkeen lenkillä tyhjentyneet sokerivarastot on helpointa täydentää paikallisen karkkihyllyn valikoimilla. Ja jos jää rahaa, niin voi ostaa jätskiä. Illalla ennen nukkumaan menoa märät ajokamat voi siirtää suihkutiloihin olohuoneen lattialta, näin säästytään seuraavan aamun fööni-kikalta! Muista venytellä.

Ajokoira

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

And same in english.

Day is dawning, it's almost 7AM. It's time to get up and do the morning routines. 30 push-ups, 30 sit ups and 100 squats. After this it's impossible to get going without seeing the last km's of 1996 Paris-Roubaix. VHS tape is getting slightly worn down...It's time to measure the morning müesli in the bowl and check the cleat bolts, because everything needs to be dialed in for today's 6h easy ride.

It rained overnight. Now weather is good, light rain and +3C, but it will get colder in the afternoon.

Rain cape is sucking in the rain like a dry sponge and wet behind doesn't bother anymore because cold has moved to fingers and chest now.

We head out into the headwind at first so we can enjoy the tailwind back home.

Halfway through our 6h ride one of the guys is starting to get quiet and doesn't answer anymore when spoken to. He struggles to hang on. Soon he manages to sputter "Isn't that a shorter way home?". "Yeah, but it would be too short" answer someone from the group. The whole group continues on pre-determined route. Soon the same voice is heard again "does someone have anything to eat?". "We didn't come here for a picnic" is the answer from the group. It's 60km to home as the crow flies and our friend, who skipped his oatmeal in the morning is starting to feel increasingly dizzy and is getting desperate "I'll never make it home from here! Wait up!" he cries.

It's already late November, but the apples still seem to be fine. There's no leaves on the trees anymore, but riders don't pay attention to such details anymore. "Maybe the night frost has kept the apples so good" someone wonders.

Rain is starting to pick up so the group decides to ride the last 40km doing "system" (Helsinki capital region cyclist's developed riding formation/style). System means such riding style where you cannot eat, drink or speak. In system you give full gas all the time. When you peel off from the front, you won't slow down at all but let the next guy to kill himself trying to pass you. In no time the group is riding ITT with 50m gaps and at the front there's two guys drilling it with 3mm gaps.

When you get home, it's always good to sit on front of TV, braindead, for couple of hours before even considering taking a shower. Best recovery is usually achieved by splitting one multivitamin pill and flushing it down with a bottle of Pepsi Max. After shower, the best way to refuel is to visit the nearest grocery store's candy aisle. If you have any money left over, you cn buy some ice cream.

Before going to bed, it's a good idea to hang your clothes up to dry overnight so you'll avoid "the hairdryer trick" the next morning.